Vuokrauksen ABC

Vuokra määräytyy sen mukaan, mitä siitä on vuokranantajan ja vuokralaisen välillä sovittu.

Uusissa vuokrasuhteissa vuokrataso vastaa käypää tasoa, kun taas vanhoissa vuokrasuhteissa saattaa olla, että vuokrat ovat jääneet jälkeen asuntojen käyvästä vuokra-arvosta. Lain mukaan vuokraa voidaan korottaa sopimuksen perusteella vain, jos tätä koskeva ehto on kirjattu vuokrasopimukseen. Tämä edellyttää, että korottamisen peruste ja korottamisen voimaantulopäivä on kirjattu sopimukseen. Alle kolmen vuoden määräaikaiseen sopimukseen ei voida sisällyttää indeksiin tai muuhun vastaavanlaiseen sidonnaisuuteen perustuvaa korotusehtoa.

Kiinteät prosenttimäärät tai euromäärät korotusperusteena eivät myöskään ole suositeltavia alle kolmen vuoden määräaikaisissa sopimuksissa. Toistaiseksi voimassa oleviin sopimuksiin sekä vähintään kolmen vuoden määräaikaisiin sopimuksiin korotusehto sen sijaan voidaan sisällyttää.

Vuokrataloyhtiöissä, joissa asunnon tarve on asukasvalinnan perustana (ara-vuokrasuhde), lain mukaan vuokria ei voida määritellä tai korottaa vapaasti. Näissä vuokrasuhteissa noudatetaan pääsääntöisesti omakustannusperusteista vuokranmääritystä. Omakustannusperusteinen vuokranmääritys tarkoittaa myös sitä, että kaikki talon menot katetaan vuokratuloilla. Tämä johtaa siihen, että yhden vuokralaisen laiminlyötyä vuokranmaksunsa, vaje ohjautuu muiden vuokralaisten maksettavaksi. Tästä johtuen vuokranantajan tulee hyvissä ajoin puuttua vuokranmaksun laiminlyönteihin.

Ara-vuokrasuhteessa vuokranantajan on ilmoitettava vuokrankorotuksesta kirjallisesti. Ilmoituksesta on käytävä ilmi korotuksen peruste ja uusi vuokra. Korotettu vuokra tulee voimaan aikaisintaan kahden kuukauden kuluttua vuokranantajan ilmoituksesta. Mikäli osapuolet ovat sopineet erikseen laskutettavista etuuksista (käyttökorvaus, esim. vesimaksu), ei vuokralaiselle tarvitse erikseen ilmoittaa korotuksesta, joka perustuu kulutuksen kasvuun tai huoneistossa vakinaisesti asuvien henkilöiden lukumäärään muutokseen.